Hän otti hevoset, haki metsästä omansa ja läksi kotiaan.
Siinä kartanon herra kauan aikaa piteli sormeaan ämmän suussa. Lopulta teki hänen mieli maistaa, millaisia juomia lekkerissä oli. Mutta pistäessään sormen suuhunsa, sanoi hän:
— Hyi, pahan makuista on!
Samassa kömpi akka heinäruon alta esiin. Silloin kartanon herra huomasi, että häntä taaskin oli petetty ja hän läksi kiukuissaan kotiaan astumaan.
Mutta poika tuli kuudella hevosella kotiaan ja sanoi:
— Henkiin se meidän äiti-muori saa jäädä, sillä minä olen tavannut toisia, jotka ovat tyhmempiä kuin hän.
Näin tulivat he rikkaiksi ja taitavat vieläkin elää, elleivät ole kuolleet.
TOSI JA VALE.
Olipa kerran kaksi miestä. Toinen heistä puhui aina totta ja toinen aina valehteli.
Nämät miehet yhtyivät kerran salolla ja valehtelija ehdoitti toiselle, että he yhdessä läksisivät astelemaan.