Pian alkoi juoma vaikuttaa, ja neidot vaipuivat sikeään uneen.
Silloin kiipesi poika puusta ja astui neitosten luo. Hän katseli kauniita neitosia ja valikoi heistä kaikista kauneimman, nosti satulaan eteensä ja ajoi pois.
Puolitiessä neitonen heräsi. Huomattuaan olevansa kaukana merestä ja ratsastavansa satulassa, alkoi hän haikeasti valittaa kohtaloaan.
Mutta poika rauhoitti häntä sanoen:
— Elä itke, neito nuori, ei sinua surman suuhun viedä. Komea kuningas odottaa sinua vaimokseen.
Sen kun neitonen kuuli, rauhoittui hänen mielensä.
Kun poika oli päässyt kuninkaan linnaan, ilahtui tämä ikihyväksi nähdessään kauniin neitosen.
Kuningas antoi valmistaa suuret juhlat viettääkseen häitä.
Mutta tyttö sanoi hänelle:
— Kuinka minä voisin häihin mennä, kun minulla ei ole täällä sopivia vaatteita. Ne olisivat noudettavat kotoani minulle.