— Mutta missä on sinun kotisi? kysyi kuningas.
— Kyllä se poika, joka minut tänne toi, osaa käydä vaatteenikin hakemassa, sanoi neito.
Neito olikin siitä asti, kun poika oli hänet kuninkaan luokse tuonut, alkanut pitää tuota poikaa mielessään ja olisi paljoa mieluummin mennyt hänen vaimokseen kuin kuninkaan.
Neito antoi pojalle leivon ja sanoi:
— Tämän kun lasket rannalle, niin tulevat sisareni.
Poika nousi ratsunsa selkään lähtien ajamaan sitä rantaa kohden, josta hän neitosen oli kuninkaalle tuonut.
Matkalla alkoi hevonen puhua:
— Kun tulet perille, niin laske leivonen rannalle ja sitten kiireimmän kautta nouse tammeen. Silloin alkaa meri suurina laineina kohota. Ensimäisen aallon päältä ota silloin vasu. Ota toisenkin aallon päältä, mutta kolmannen aallon päältä elä ota, ellet ennätä.
Pojan tultua rannalle, teki hän työtä käskettyä.
Hän asetti hevosen niin valmiiksi, ettei muuta tarvinnut kuin hypätä selkään ja ajaa tiehensä, jos tarvittaisiin. Sitten nousi hän tammeen. Leivosen jätti hän rannalle.