Silloin alkoi meri nousta.
Ensin tuli yhdeksän sylen korkuinen aalto. Se heitti rannalle vasun. Tuli sitten toinen aalto, joka oli yhdeksäätoista syltä korkea, se heitti vielä kauemmaksi uuden vasun.
Nähdessään kolmannen aallon tulevan, joka oli niin korkea, että oli aivan kuin meren kaikki vedet olisivat tulossa, kapusi poika kiireesti puusta alas, sieppasi nuo molemmat vasut ja alkoi ratsastaa kiireimmän kautta pakoon.
Jo olikin aika, sillä meren väki tuli poikaa takaa ajamaan.
Mutta niin nopeasti hevonen kiisi, että meren väki ei saanut poikaa kiinni, vaikka laine roiskahtikin hyvin pitkälle.
Poika tuli kuninkaanlinnaan laskien vasut neitosen eteen.
Nyt joudutti kuningas häitä, mutta neitonen sanoi:
— En minä sinulle voi tulla, kun sinä olet niin vanha. Jos olisit nuori, niin silloin minä sinulle tulisin.
Tämän neito sanoi, jotta pääsisi menemästä kuninkaan kanssa naimisiin.
Mutta kuningas oli jo niin ennättänyt ihastua neitoon, että hän kaikin tavoin tahtoi saada hänet omakseen. Hän kutsui pojan luokseen ja käski hänen mennä etsimään elävää ja kuollutta vettä voidakseen niiden avulla tulla nuoreksi jälleen.