Paholaisia tuli yhä enemmän, niitä oli kohta jo niin paljon, että aivan mustanaan kuhisi. Ne hyökkäsivät Matin kimppuun. Mutta kun Matti kerran oikein huitaisi kädellään, lensivät pienet paholaiset seiniä vasten niin, että luut niiden ruumiissa rutisivat.
Parkuen juoksivat pienet paholaiset suuren paholaisen luo ja sanoivat:
— Tule, isä hyvä, joutuin myllyyn, siellä on sellainen mies, joka jauhattaa aivan luvatta! Me koetimme ajaa sen pois, mutta se löi meidät liiskaksi pitkin seiniä!
Vanha isäntä meni myllylle ja sanoi Matille:
— Mikä mies sinä olet?
— Minä olen rikkaan miehen renki.
— Kenen luvalla sinä jauhatat täällä?
— Kun isäntäni minut tänne laittoi jauhattamaan, niin hänen luvallaan minä jauhatankin.
— Ei tämä ole hänen myllynsä!
— Olkoon kenen mylly tahansa, vastasi Matti, kun minä kerran olen tänne tullut, niin minä myös jauhatan viljan loppuun.