— Minä heitän sinut ovesta ulos! huusi vanha paholainen.
— Olisi sitäkin hauska katsella! sanoi Matti.
Hän otti vanhaa paholaista niskasta kiinni, pani hänet väkisin istumaan myllyn kivelle ja piteli hänen takarustinkiaan siinä kiveä vastaan siksi, kunnes siitä suurin osa oli kulunut pois. Paholainen parkui, mutta Matti ei hellittänyt, vaan piteli yhä.
— Elä minua kokonaan lopeta! rukoili paholainen.
— Täytyyhän sinusta jotain jättää jälelle, sanoi Matti ja päästi paholaisen menemään kotiaan.
Matti jauhatti viljan ja läksi kotia ajamaan. Kun rikas mies näki Matin saapuvan, tuli hän kysymään:
— Mitä Matille kuuluu?
— Mitä tässä erikoisia kuuluisi, vastasi Matti.
— Mimmoista oli myllyssä?
— Se taisikin olla paholaisten mylly, vastasi Matti, siellä näet oli niitä pikkupaholaisia niin, että kuhisi.