— En minä tietänyt, että se oli paholaisten mylly, vastasi rikas mies. Me olemme siellä aina jauhattaneet viljamme.
Rikas mies tuumi yhä vaimonsa kanssa, millä ihmeen keinolla he voisivat tuon miehen tappaa. Hänen vaimonsa keksi sen tuuman, että he lähettävät Matin pyytämään paholaiselta rahoja lainaksi, kyllä Matti sille matkalle varmaankin jäisi.
Tämä tuuma oli rikkaan miehen mielestä oivallinen ja hän kysyi Matilta:
— Menetkö, Matti, sinne, minne vain lähetetään?
— Menenhän minä, vastasi Matti.
— Mene sitten paholaiselta pyytämään rahoja lainaksi.
— Saattaahan tuota mennä, vastasi Matti. Mutta paljonko niitä rahoja olisi saatava?
— Pyydä kapallinen kultaa ja kapallinen hopeaa.
Matti meni paholaisen taloon. Pienet paholaiset juoksivat häntä vastaan, mutta kun he näkivät, kuka tulija oli, niin juoksivat he minkä suinkin pääsivät vanhan isännän luo ja huusivat:
— Se sama mies, joka sinun istuintasi myllynkiveä vasten hioi, on täällä!