— Eihän se minun syyni ole, vastasi Matti. Minä käskin kumpaakin odottamaan, sillä ei minulla sinun luoksesi sentään sellaista hengen hätää ole. Mutta huonot on sinulla palvelijat. Eiväthän nuo odottaneet, vaan luikkivat tiehensä.
— Joudu nyt jo pois, sanoi vanha vaari. Elä siinä suotta enää leukojasi leksota.
— En minä leksota, vastasi Matti. Minähän taon. Enkä minä ennen pois lähde kuin työni on valmis. Istu siihen, jotta et väsy.
Vanha vaari istui ja odotteli ja Matti yhä vain takoi.
— Joudu nyt jo! kiiruhti vanha vaari.
— Odota, odota! Mikä ihmeellinen kiire sinulla nyt on? Enhän minä pois karkaa.
Lopulta Matti oli saanut työnsä valmiiksi ja hän läksi vanhan vaarin kanssa astelemaan.
— Missä on se kukkaro, jonka minä sinulle annoin? kysyi paholainen.
— Sinnehän se jäi pajan seinään naulaan, vastasi Matti.
— Ei sitä sinne saa jättää, vaan on se haettava pois, sanoi paholainen.