— Tule minun rekeeni, niin vien sinut asuntooni ja siellä sinut runsaasti ravitsen.
Hän asetti kerjäläisen rekeen istuen itse ajajan paikalle. Kun hän kodissaan oli kerjäläisen runsaasti ravinnut, sanoi tämä hänelle:
— Sinä olet ollut minulle hyvä, ja minä tahdon sen sinulle korvata. Tule minun asuntooni.
— Enhän minä sinne tietä tunne enkä tiedä, missä sinun asuntosi on, vastasi pohatta.
— Minä tulen sinua harmaalla hevosella sinne noutamaan, vastasi kerjäläinen.
Kahden viikon kuluttua näki pohatta tuon entisen kerjäläisen ajavan talonsa eteen komealla harmaalla hevosella. Hän sonnusti itsensä matkaa varten, sillä nyt hän tiesi, että häntä oli tultu noutamaan, kuten oli luvattu.
Ja se entinen kerjäläinen astui tupaan sanoen pohatalle:
— Kun sinä olit minulle hyvä, olen minä tullut noutamaan sinua minun asuinsijoilleni. Katso, hevoseni odottaa sinua jo talosi kynnyksen edessä.
Yhdessä he astuivat talosta ja kävivät rekeen istumaan. Silloin kuuli pohatta, miten hänen tuvastaan alkoi kuulua itku, syvä ja vihlova.
Hän kääntyi kerjäläisen puoleen ja kysyi häneltä: