Kun kirja oli valmis, läksi paholaisen renki sitä viemään Matille. Nähdessään hänen tulevan, Matti kysyi:
— Joko se passi on kirjoitettu, vai jatkanko minä tätä työtä?
— Johan se on valmis, ja tässä se on, sanoi paholaisen renki. Ota se, veikkonen, ja mene niin pian kuin ennätät pois. Ei meidän vaari enää sinua vaadi itselleen, ei huoli vaikka mikä olisi.
Matti pääsi kotiaan tietäen, ettei paholainen enää millään ehdolla ottaisi häntä luokseen.
ARMELIAS POHATTA.
Olipa kerran pohatta, niin rikas, ettei hänen rikkaudellaan mitään rajaa ollut. Mutta hyvä oli hänellä sydän ja auttavainen hän oli kaikkia kohtaan. Jos nälkää näkevä hänen luokseen tuli, niin hän hänet runsaasti ravitsi, ja kun väsynyt matkamies hänen taloonsa eksyi, niin hän oman vuoteensa hänelle antoi.
Eräänä sunnuntai-aamuna hän valjasti hevosensa ja ajoi kirkkoon ja hänen saapuessaan sinne ei siellä ollut ketään, jolla olisi ollut kauniimpi puku yllään.
Hänen astuessaan ulos kirkosta, oli siinä portaitten vieressä viluinen kerjäläinen. Hän kääntyi pohatan puoleen sanoen:
— Minun on vilu, armahda minua ja anna minulle turkit, jotka ovat ylläsi!
Kolmasti hän rukoili ja pyysi, ja silloin pohatta riisui upeat turkit yltään, verhosi niihin kerjäläisen ja sanoi hänelle: