Mies tuli riihen luo, jossa isäntä paraillaan oli puimassa. Mies hyppäsi aidan yli, lammas hyppäsi jälestä, sitten kiepsahti vanhin papin tytär, loikkasi keskimmäinen, tupsahti nuorin, kapusi papin vaimo, kompuroi pappi, mutta vetehinen, joka oli tottunut vain vedessä elämään, ei päässytkään enää aidan yli.
Sen nähtyään riensi riihessä oleva mies auttamaan. Hän tarttui vetehisen kinttuihin ja keikautti hänet aidan toiselle puolelle. Mutta aikoessaan irrottaa kätensä, huomasikin hän joutuneensa kiinni. Ja nyt oli joukko jatkunut taas yhdellä.
Mies talutti rauhallisesti silkkistä lammastaan kaupunkia kohden.
Kaupungissa asui kuningas, jolla oli tytär. Tämä tytär oli tullut kovin murheelliseksi, ja kuningas oli luvannut sille, joka saisi hänet nauramaan, tyttärensä ja puolet kuningaskuntaa.
Arvaahan sen, että siellä oli jos jonkinlaisia naurattajia, mutta kaikki heidän temppunsa ja keinonsa olivat turhia ja kuninkaan tyttären naama oli yhtä hapan kuin ennenkin.
Mies tuli kuninkaan kartanolle taluttaen lammastaan ja tuo joukko kulki hänen jälestään. Nähdessään sen, huusi kuninkaan tytär:
— Mikä eriskummallinen joukko tuolla on tulossa? Mies kulkee siinä edellä ja taluttaa lammasta. Mutta minkätähden riippuvat nuo kaikki muut hänestä kiinni?
Katsellessaan tuota, hän hymähti jo kerran.
— Mutta voi, voi, sanoi hän, kuinka nuo ihmiset ovat käyneet pölyisiksi ja kuraisiksi, ja kuinka tuo paksu pappi ähkii ja puhkii!
Ja silloin hän jo naurahti.