— Jos jokainen hommaisi noin paljon saadakseen toisen rakastumaan itseensä, niin eihän tässä maailmassa enää jouduttaisi mitään muuta tekemäänkään. Kyllä sen huomaa, että te naiset olette todellakin käärmeen sukua. Niin te kiemurtelette ja kääntelette, ettei tiedä enää, millä keinoin teidät kiinni saisi.
— Kyllä minä keinon tiedän. Käärmeen saa kiinni, kun ottaa sen pään käsiensä väliin. Ja kun kerran mieheni ottaa minun pääni käsiensä väliin, niin silloin minä olen voitettu.
— Mutta en minä sittenkään vielä ole oikein selvillä siitä, miksi te häntä tahdotte näin kovasti piinata.
— Minä tahdon, että hän pitäisi minusta ensiksi ihmisenä ja sitten vasta naisena.
— Vai ensin ihmisenä? Kunhan itse ensin olisitte ihmisiksi. Mutta tämä tällainen menettelynne on jo suorastaan eläinrääkkäystä.
— Olkoon vain, mutta kyllä hän on niin vahva, että häntä huoleti voi hiukan rääkätäkin. Niin, häntä ja noita toisia. Tiedätkö, minä olen nyt niin iloisella tuulella, etten tahdo maassa pysyä.
— Lentäkää sitten, silloinhan saan nähdä, millainen se kanahaukka on.
— Tule sinäkin joukkoon, niin koppaan minä sinutkin yksintein.
— No, no, siivolla, siivolla. Minulle ei ole annettu muuta kuin järjen kipinä, ja sitä minä varjelen visusti.
— Koeta sitten saada täällä ollessasi päähäsi, että nainen on valmis mihin tahansa sen miehen puolesta, jota hän rakastaa, mutta hän tahtoo myöskin, että mies sitä ennen olisi sellainen, ettei naisen tarvitse nimittää itseään hänen edessään luomakunnan kruunuksi.