— Kyllähän minä heidän seurastaan saatan luopua.
— En minä sitäkään tarkoita. Täytyyhän sinun saada huvitella, kun kerran olet tänne yksinäiseen paikkaan tullut. Ja mitä hupia sinulla olisi sellaisen jörön seurassa kuin minä olen. Katsohan, minä en ole ennen tietänyt, että olisi maailmassa ihmisissä muuta erotusta, kuin mikä on miehen ja naisen välillä. Mutta nyt minä olen alkanut huomata, mitä ihminen on sellaisenaan.
Britan silmät säihkyivät, kun hän katsoi edessään olevaan mieheen, joka ei uskaltanut häneen katsoakaan.
— Istuhan tänne minun viereeni, sanoi Brita, niin keskustelemme oikein rauhallisesti.
— Sitähän minä juuri tahtoisinkin, sanoi Arvid. Minä en pääse enää oikein itsestäni selville. Minä olen ollut tähän asti tuommoinen noin vain. Kyllähän sinä ymmärrät, mitä minä tarkoitan. Minä olin sodassa, tapoin ihmisiä ja rakastelin naisia, ja sillä välin rukoilin jumalaa. Mutta ei se elämän järjestys enää minua miellytä. Minä kaipaan jotain muuta enkä itsekään tiedä, mitä se on.
— Sinä ikävöit tuota naistasi, jonka näit Turussa?
— En minä sitäkään enää tiedä. Minusta tuntuu aivan siltä, kuin minussa äkkiä olisi auennut jotain. Minä olen ollut kuin kasvi, joka kauniina aamuna äkkiä huomaa kukkivansa. Ja katsohan, sinä olet sen ihmeellisen seikan saanut aikaan. Jätä tuo naisen puku ja ole mies minun seurassani, sillä minä tarvitsen nyt miestä, jonka kanssa saan puhella ja keskustella kaikesta.
— Mistä kaikesta?
— Siitä, joka on ollut ja joka vielä tulee.
— Sinähän sanoit jo, millaista sinun elämäsi on ollut.