— Jos sinä olisit ollut nainen, niin sinä tietysti olisit tehnyt aivan samoin kuin kaikki muutkin naiset. Sinä olisit tietysti koko ajan ajatellut, millä kaikilla keinoilla sinä saat minut valtaasi. Siksi, kun minä kuulin, että sinä voisit olla nainen, niin minua oikein hirvitti. Arvaanhan minä, mikä melu ja meteli tästä sitten taas olisi syntynyt. Sinä olisit kiihottanut minua, ja minä olisin juossut sinun jälestäsi, enkä ennen olisi sinulle rauhaa antanut kuin olisin sinut saanut valtaani. Ja kun se olisi tapahtunut, niin minä olisin sinut heittänyt pois luotani. Minä olisin aivan varmasti sen tehnyt.
— Sinä siis todellakin uskoit, että minä olin nainen?
— Eihän mies sille mitään mahda, että hän uskoo kaikenlaisia tyhmyyksiä. Olisihan minun pitänyt huomata, että niin viisasta naista kuin sinä olet ei jumala ole siinä kiireessä, millä hän ihmisiä tekee, joutanut valmistamaan.
— Ja mitä sinä sitten minusta nyt oikeastaan tahdot?
— Sitä, että me olemme taas kuin mies ja mies ja että tuo narripeli, joka on sinun hameissa kulkemisesi, heitetään pois. Minä olen sinun seurassasi oppinut aivan äkkiä ajattelemaan. Se on sellainen ilo, että minä en osaa sitä sanoilla sinulle selittää. Mutta koetahan kuvitella, miltä se sinusta tuntuisi, jos olisit sokea ja sitten aivan äkkiä saisit silmiesi valon. Minä en oikein ymmärtänyt, mitä sinä minulle merkitset, ennenkuin tulin äkkiä ajatelleeksi sitä, että sinä lähtisit minun luotani pois. En minä tässä kadehdi muuta kuin sitä, että nuo toiset ja niiden seura voisi tulla sinulle rakkaammaksi kuin minun.
— Ole huoleti. Ei minulle kukaan ole niin rakas kuin sinä olet, sanoi
Brita. Minä voin sen vannoa sinulle.
— Kuulehan nyt, poika, kun minä sinulle sanon jotain oikein vakavasti. Minä olen taas aivan varma siitä, että minä kerran saan tuon tytön sieltä Turusta omakseni. Kyllä jumala hänet kerran minun tielleni juoksuttaa. Ja kun hän tulee, niin täytyy minun olla silloin sellainen, että hänen ei tarvitse hävetä ottaneensa tällaisen miehen aviomiehekseen. Ja siinä sinä saat auttaa minua. No, mitä sinä siihen sanot?
— Koetetaan sitten miestä höylätä.
— Niin juuri, höyläämistä minä kaipaan. Ja oikein tuntuvaa höyläämistä, sellaista, että lastut sinkoavat korkealle.
— Minä tiedän keinon, millä me alotamme.