— Onko sitten sekin sinun mielestäsi sopimatonta?
— Eihän toki. Mutta minä en ole sellaisella tuulella tänään.
— Mutta minä olen. Ja minä teenkin vielä tänään jotain sellaista, että ihmiset ihmettelevät. Eihän tämä pääkoppani pysy oikein kunnossa, vaan siellä lainehtii ja loiskii niin, että luulisi sen metakan kuuluvan ulkopuolellekin. Tulehan tänne hiukan lähemmäksi ja paina pääsi minun pääni viereen niin kuulet jotain.
— Mitä sinä nyt hulluttelet? sanoi Brita.
— Paina nyt, kun minä käsken. Ole nyt kerran oikein minun mielikseni.
Brita ajoi hevosensa aivan Arvidin hevosen viereen ja laski päänsä hänen päänsä viereen.
— Kuuluuko mitään? sanoi Arvid.
— Ei kuulu.
— Eiköhän nyt jo kuulu, sanoi Arvid ja suuteli äkkiä Britaa.
Brita kannusti hevostaan ja erkani Arvidista.