— Pois pihamaaltani ja talon nurkista, ja tehkää se kintut sojossa!
— Hyvää päivää, Arvid! sanoi Erik.
— Ei tässä ole mitään hyvää päivää, tässä on hyvästi! huusi Arvid.
— Hyvästi sitten sinulle, me tulimmekin rouvan luo, sanoi Aksel.
— Silloin saatte mennä sitäkin kiireemmin pois talosta!
— Minä en ymmärrä tätä puhetta muuksi kuin leikiksi, sanoi Erik.
— Tästä on kaikki leikki kaukana! huusi Arvid Ettekö te kuule, mitä minä sanon? Tämä talo ei ole mikään teidän pesäpaikkanne.
Arvid hyppäsi hevosen selästä ja karkasi käsiksi Erikiin, joka pian lensi maahan kuin kinnas.
— Mutta, Arvid, mitä sinä aiot, mitä sinä teet? huusi Brita, joka samassa ennätti pihalle.
Arvid katsahti häneen ja hillitsi hetkiseksi kiukkuaan. Erik kömpi maasta ylös, ja hän sekä Aksel katselivat hölmöinä nuorta, miehenpukuista Britaa.