— Minä puolustan aina sitä, jonka kimppuun hyökätään. Minä näin teidän ajavan häntä takaa ja kuulin hänen huutavan apua. Totta kai minä silloin tulen auttamaan.
— Tiedätkö, mitä hän on tehnyt?
— Mitä se minuun kuuluu! Minä puolustan, ja sillä hyvä.
— Ketä tahansa?
— En aivan ketä tahansa, mutta jokaista, joka suomea puhuu.
— Jokaista suomea puhuvaa varastakin siis?
— Kuka tässä varkaista puhuu? Niitä minä olen aina vihannut. Niitä minä en puolusta! ärähti Arvid.
— Tuo mies on varas, ja häntä sinä kuitenkin puolustat miekallasi.
— Onko se totta? huusi Arvid kiukkuisesti laihalle miehelle.
Tämä katsoi viisaammaksi korjata koipensa ovea kohden. Mutta Tandefelt karjaisi jyrisevällä äänellä: