— Sinun tuumasi ei ole aivan järjetön. Minä mietin asiaa, ja yhdessä huomenna keskustelemme siitä.
Brita meni ja jätti haavurin seisoskelemaan ja miettimään tämän maailman merkillistä menoa.
— Kyllä tämä asia nyt niin sekaisin on, että ei siitä taida tolkkua tulla, ellen minä sekaannu siihen. No, olen minä ennenkin asioita järjestellyt, ja aina ne ovat parhain päin kääntyneet.
Seuraavana päivänä hän sitten selitteli Britalle, miten hänen mielestään tästä asiasta oli otettava tarkka selko.
— Nyt te tulette minun kanssani sinne Sysmään ja ilmaisette itsenne herralleni. Hän saa sitten selittää asiansa. Jos hän ei tule niiden kanssa valmiiksi, niin kyllä minä olen lähellä ja autan. Kas, minä alan tuntea jo sen miehen jokseenkin tarkoin.
— Mitä selitettävää hänellä olisi muuta kuin että minä olenkin se, jota hän rakastaa.
— Niin sitä luulisi päältäpäin katsoen, mutta kukapas nuoren miehen elämän niin tarkoin tuntee; siitä riittää selvittämistä pitemmäksikin aikaa.
— Sinä tarkoitat jotain määrättyä asiaa. Mikä se on?
— Ei minulla ole mitään määrättyjä asioita, minä puhun aivan ylimalkaisesti miehistä.
Brita, joka oli päättäväinen tyttö, valmistautui matkaan käydäkseen puolisonsa luona ja ottakseen täyden selon tuosta miehestä, joka ei häntä tahtonut vaimokseen ja kuitenkin häntä rakasti aivan mielettömyyteen asti. Hän pukeutui pojan pukuun, mutta naisen pukunsa hän otti käärössä mukaansa. Ja niin sitä lähdettiin ratsastamaan Sysmään päin.