VI
Eräänä päivänä, kun aurinko jo oli mennyt mailleen, Brita ja haavuri saapuivat sille Päijänteeseen pistävälle niemekkeelle, jolla Rapalan talo on.
Ennen taloon tuloa poikkesi Brita metsään ja muutti ylleen naisen puvun, sillä hän ei tahtonut miehen tamineissa tulla oman miehensä eteen. Hän kysyi pihamaan poikki menevältä piialta, missä talon herra oli, ja kuultuaan tämän olevan tuvassa hän meni suoraa päätä sinne.
Avatessaan oven kuuli hän huoneen perältä hämärästä äänen, joka huusi:
— Kuka siellä?
— Minä, Brita Ekestubbe!
Huoneen perältä kuului mölähdys, josta ei aivan varmasti voinut sanoa, ilmaisiko se iloa vai hämmästystä. Joku siellä nousi istualleen, ja sitten seurasi äänettömyys, jota kesti kauan.
— Ja mitä te täältä haette? kysyi viimein Arvid.
— Minä tulin katsomaan kotiani.
— Niin kai, niin kai. Mutta eikö minun palvelijani ole käynyt teidän luonanne?