— On kyllä.
— Ja eikö hän ole sanonut, että minä tahtoisin ne meidän välimme purkaa?
— On kyllä.
— No, mitäs te sitten enää tänne tulette? Eikös ne välit ole sitten selvät?
— Minä tahtoisin kuulla syyt teidän omasta suustanne.
— Eihän siinä muita syitä ole kuin se, että minä en huoli. Eikö se riitä?
— Mutta miksi ette minusta huoli?
— Siksi, että minä ottaisin mieluimmin toisen. Britan ääni hiukan värähti, kun hän kysyi:
— Rakastatteko te sitten enemmän tuota toista kuin minua?
Arvid oli kauan vaiti ja alkoi sitten puhua: