— Oletko siitä niin varma? kysyi haavuri.
— Kyllä veri viereen tuo, sen minä tiedän! Samassa aukeni ovi ja Arvid astui sisään.
VII
— Pois vain ihminen huoneesta! karjaisi hän, ja Hankku lensi kuin ammuttuna ovesta ulos.
Sitten kääntyi Arvid haavurin puoleen ja sanoi:
— Se minun rouvani seurasikin siis sinua tänne.
— Niin teki.
Haavuri itsekseen ihmetteli, miten hän tästäkin asiasta suoriutuisi, ja hän jo epäili, että hänen hyvä ystävänsä, järki, oli hänet hyljännyt.
— Hän on nyt mennyt taas matkaansa; en tiedä oikein miksi hän karkasi yhtäkkiä pois kuin tuuli olisi hänet vienyt, sanoi Arvid.
Arvid huomasi Britan koettelevan piilotella tuvan hämärään.