Aamuaurinko kurkisti sisään ovesta.
Pääskynen, jolla oli pesänsä räystään alla, näki oven olevan auki, lensi kynnykselle ja katseli kauan pää kallellaan sisään, lensi sitten taas pois, kaarteli aamutaivaalla, jolta juuri tuuli lakaisi hienoja pilvenhattaroita pois, jotta auringolla olisi enemmän tilaa, paistaessaan Rapalan talon yli, missä kaksi ihmislasta nukkui valmiina odottamaan sitä hetkeä, jolloin he saisivat onnen kokonaan omakseen.
X
Aamulla heti herättyään Arvid huusi:
— Nyt, miehet, panemme saunan lämpiämään ja kylvemme kaikki eilen saadut höyryt pois pääknupistamme. Sellaisen illan jälkeen ei mikään ole sen terveellisempää kuin sauna. Sen jälkeen on ihminen taas kuin uudesti syntynyt.
Sen kun Brita kuuli, niin tuli hänelle hätä käteen. Millä ihmeen keinolla hän voisi pettää Arvidin! Jos hän kieltäytyisi menemästä saunaan, niin siitäpä vasta syntyisi epäluuloja, ja kaikki voisi olla pilalla.
Kun Arvid meni vanhalle Leenalle, kartanon emäntäpiialle sanomaan, että sauna oli pantava lämpiämään, alkoi Brita neuvotella haavurin kanssa.
— Kuulithan, mitä hän sanoi? Meidän täytyy mennä saunaan!
— Kyllä minä sen kuulin, vastasi haavuri. Ja tarpeen se onkin, sillä onpa päässäni sellainen metakka, että aivan olen hulluksi tulla. Sitä juomaa taisi mennä kurkustani liian paljon alas. Me menemme saunaan ja sillä hyvä!
— Niin, mutta enhän minä voi tulla teidän kanssanne sinne!