Hänen mentyään purskahtivat haavuri ja Brita heleään nauruun.
— Jollei hän olisi niin perin yksinkertaisesti kokoonpantu, niin ei häntä olisi niin helppo pettää, sanoi haavuri.
— Minä olen jo saanut kyllikseni tästä housuissa kävelemisestä ja tahdon jo päästä vähäksi aikaa hameisiin taas, sanoi Brita.
— Minä olen halukas näkemään, mitä tuo mies sanoo, kun näkee teidät naisen puvussa ja huomaa, kuinka te olette sen naisen näköinen, jota hän rakastaa.
— Meillä ei nyt ole aikaa tällaiseen. Mene aittaan, jotta hän luulee sinun siellä hommailevan minun pukuni kimpussa. Mene sitten edeltäpäin minun vaatteitteni kanssa, jotta Hankku ei ennätä mitään tarkastaa. Me tulemme jälestä.
Haavuri riensi aittaan. Kun Arvid palasi tupaan, sanoi hän:
— Minä luulen, että sinä saat oikein juhlallisen vastaanoton. Isäntärenki komensi heti kaikki rengit rakentamaan suurta kunniaporttia tuonne kujan suuhun. Ja kohta kai täällä tulee sellainen siivous ja puhdistus talossa, että ei tiedä, missä saamme enää ollakaan.
Tuskin hän sen oli sanonut, kun jo joukko piikoja tuli tupaan ja vanha
Leena huusi:
— Pois nyt tuvasta, täällä siivotaan!
Kun Brita ja Arvid olivat tulleet pihalle, niin jo kuului tuvasta vimmattua lakaisemista ja sinne kannettiin suuria korvollisia vettä, jotta kaikki, seinät, katot ja permanto pestäisiin puhtaaksi.