— Miksi kaksi? Eikö yksi riitä?
— Ottakaa toinen, joka on laiska, ja toinen, joka on hyvin ahkera. Niillä on erilaiset vaatimukset. Silloin saatte tietää, missä kumpikin mielellään pitää erilaiset paperinsa. Sanokaa ensin, että kumpikin saa aivan sellaisen kuin itse tahtoo. Ja sen jälkeen teette kummallekin samanlaatuisen, jossa molempien toivomukset ovat yhdessä. Se on täydellinen malli. Sen täytyy olla.
Seuraavana päivänä oli kirjoituspöytä valmis. Kalle oli siihen itse hyvin tyytyväinen. Se oli hänen mielestään hyvin käytännöllinen. Se oli maalattu ja kiilsi kauniisti. Kaksi samanlaatuista oli puolivalmiina noita neuvonantajina käytettyjä poikia varten. Kalle käski viemään heti pöydän leskelle. Hän oli parhaillaan konehuoneessa, kun häntä tultiin noutamaan puhelimeen. Leski kiitti lahjasta, mutta sanoi, että siitä puuttui ylhäältä kaksi metallisilmukkaa, joiden avulla pöytä lyödään seinään kiinni, sillä muutenhan se kaatuu, kun nojaa lukiessaan pöytälevyyn.
Kalle nauroi. Hän lähetti miehen heti tuollaisten silmukkojen kanssa lesken luo. Kun mies palasi, toi hän leskeltä terveisiä. Tämä oli antanut kokeeksi lyödä pöydän omaan seinäänsä kiinni.
— Te panitte silmukat hyllyn ylälaitaan? kysyi Kalle.
— En, vaan ylimäisen hyllyn alapuolelle, jotta sitten, kun kirjoja tulee sille, ei näy niitä, sanoi mies. — Siinä tuo rouva oli oikeassa.
— Oli kyllä.
Taas kutsuttiin Kalle puhelimeen. Se oli jälleen leski.
— Te olette pannut tuota pöytälevyä alaslaskettaessa kannattamaan ketjut.
— Niin, sillä ei kai se muuten ylhäällä pysy, vaan saranat irtaantuvat.