— Minä olen alkanut epäillä, sanoi Miettinen hidastellen, että kasööri Jaakkola pettää liikettä.
Kalle ponnahti suoraksi.
— Pitäkää suunne kiinni!
Koko hänen rehellinen luonteensa nousi kapinaan sitä vastaan, että tällä tavoin saatettiin toista epäillä petoksesta, vaikkakin henkilö oli hänelle vastenmielinen ja syyttäjä hänelle mieluinen.
— Minä pyydän anteeksi, sopersi Miettinen, mutta minä tahdoin tehdä teille siinä palveluksen.
Kalle oli jo aikeissa mennä, mutta seisahtui. Olihan hän jo saanut nähdä siksi paljon yhtä ja toista huonoa maailmassa, että miksi tällainen ei voisi olla totta. Mutta ensin täytyi hänen saada todistuksia, ennenkuin uskoi.
— Te tiedätte sen siis? Tiedättekö aivan varmaan?
— Kuinka suuressa määrässä hän kaikkea harjoittaa, sitä en voi sanoa, lausui Miettinen, mutta muutamia seikkoja olen kuitenkin huomannut.
— Millaisia?
— Sellaisia esimerkiksi, että hän on voinut viedä kahteen kertaan sisään.