— Minä en ymmärrä kirjanpitoa, mitä sillä tarkoitatte? Puhukaa tavallisella kielellä.
— Hän on merkinnyt, että liike on suorittanut jonkun menon esimerkiksi kahteen kertaan, vaikka se todellisuudessa on tapahtunut vain kerran. Meillä ei ollut joulukuulla esimerkiksi maksaa erästä messinkilähetystä. Lasku tuli sen mukana kyllä, mutta se jäi suorittamatta. Sitten kun kävin sen maksamassa, sain uuden laskun, johon kyllä oli tietysti merkitty, että se oli kaksoiskappale. Molemmat ovat nyt tileissä.
— Mutta, hyvä ihminen, jos summa on vain kerran maksettu, niin eihän voi olla molemmissa laskuissa kuittausta.
— Ette te, johtaja, tiedä, kuinka huolimattomasti meillä menetellään. Kun ensimäinen lasku tuli, niin se oli kuitattu. Herra Jaakkola ilmoitti liikkeeseen puhelimella, että hän tulee seuraavana päivänä maksamaan, ja pyysi saada pitää laskun samalla kertaa. Eihän kukaan epäillyt. Lasku jäi siis tänne. Se vietiin kirjoihin. Liikkeessä, jonne kävin rahat viemässä kuukautta myöhemmin, muistettiin kyllä, että kuitattu lasku jo oli olemassa meillä, ja senvuoksi annettiin kaksoiskappale. Se merkittiinkin siihen. Nyt olen huomannut, että tuo sana duplikaatti on raavittu laskusta pois.
— Suuriko oli summa?
— Seitsemänsataakuusikymmentä.
Kalle seisoi tietämättä mitä hänen tuli tehdä tai sanoa.
— Te, johtaja, ette tiedä, kuinka helppoa väärentäminen on. Ei missään se ole niin helppoa kuin tällaisessa paikassa, joka on yksityinen liike. Te ette kumpikaan omistajista ole vielä sitäkään huomannut, ettei viime vuoden tilejä ole lopetettu. Tosin vuosi oli vain hiukan päälle puolen kolmatta kuukautta, mutta päätettävähän se sittenkin olisi tammikuun alussa. Kun rahaa on ollut tuon suuren tilauksen tähden, niin ette ole muistaneetkaan tilinpäätöstä, vaan olette kai ajatelleet odottaa siksi, kunnes tämän kuun lopulla koko tilaus on suoritettu.
— Te arvostelette meitä, sanoi Kalle. — Kiitos siitä. Siihen teillä on oikeus, kun minä kerran olen läsnä. Mutta vielä Jaakkolasta. Mitä muuta tiedätte?
— Minun on vaikea seurata kaikkea. Minä tiesin, että meillä piti olla rahaa, minä tiesin sen aivan varmasti, ja kuitenkin eräänä päivänä oli kassa aivan tyhjä.