— Se oli kai silloin kun me yhden kuukauden vekselillä otimme pankista viisituhatta?
— Juuri sama asia. Nyt tämä vekseli on merkitty tietysti tileihin velkana. Mutta missä ne rahat ovat, jotka olivat kadonneet, sitä minä en voi sanoa.
— Minä otan tästä selon, sanoi Kalle.
Hän läksi kävelemään, sillä ulkona raittiissa talvi-ilmassa hän uskoi pääsevänsä kaikesta selville. Jos hän ilmoittaisi kaikesta Salolle, niin tämä ei uskoisi, kun rahastonhoitaja oli hänen sukulaisensa ja tullut juuri hänen ehdotuksestaan liikkeeseen. Korkeintaan voisi hän tehdä jonkun kysymyksen tälle, ja silloin kaikki hetkiseksi korjattaisiin. Mutta sellainen henkilö voisi jatkaa vaikka kuinka kauan tätä samaa menettelyään. Hänen täytyi päästä selville tästä keinolla millä tahansa.
Itse tarkastaa! Sen hän päätti.
Seuraavana päivänä hän sanoi insinöörille:
— Minä haluan tietää, millä kannalla meidän liikkeemme oikeastaan on.
— Senhän saat tietää kysymällä Jaakkolalta. Hyvä on, kun otatkin siitä selkoa. Jos tahdot, niin kyllä minä tulen auttamaan.
— Ei tarvita, minä katselen itse kirjoja. Hän meni konttoriin ja sanoi Jaakkolalle:
— Onko teillä aikaa minua varten?