— Niinkö arvelet? sanoi hän hiljaa. — Naimisiin. Luuletko, että nainen minun kanssani voi tulla onnelliseksi?
— Sinä olet oikea mies. Jos valikoit oikean naisen, niin hän on onnellinen. Mutta älä herran nimessä vain tee sitä tyhmyyttä, että otat liian herrassäätyisen. Hän tahtoo sinua sorvata muutamiin määrättyihin muotoihin, ja muutaman vuoden päästä hän on siinä onnistunut itselleen iloksi ja sinulle suureksi tappioksi. Sinusta on silloin kadonnut tuo palava voima, joka sinut tekee siksi, mikä nyt olet. Sinä tulet aina pysymään toiminnan ihmisenä, muuksi et voi tullakaan, sillä jos rupeat elämän suuria arvoituksia mietiskelemään, olet mennyttä. Sinun vaimosi täytyy olla sellainen, joka ei koskaan tahdo olla enempää kuin mitä sinä olet. Hänen täytyy voida sinä hetkenä, jona onni pettää, sillä sekin voi tapahtua, ruveta elämään aivan yksinkertaisena sepän vaimona.
Tämä keskustelu saattoi Kallen entistään enemmän punnitsemaan Alman luonnetta, ja hän tuli siihen varmaan vakaumukseen, että Alma oli juuri se nainen, jota hänen kaltaisensa mies tarvitsi, ehdottomasti tarvitsi. Hän aikoi kirjoittaa Almalle tästä, mutta kykenemätön kun hän oli tunteitaan ilmituomaan, ei kirjeestä tahtonut tulla mitään. Hän lykkäsi asian päivästä toiseen ja lopulta arveli, että hän menee kesällä kotikyläänsä ja selittää silloin suullisesti kaiken. Ja kun hän tähän varmuuteen oli tullut, piti hän kirjettä jo tarpeettomanakin.
— Enhän minä kuitenkaan voi sanoa sitä, mitä minun pitää. Kyllä Alma jaksaa odottaa. Täytyyhän hänen olla minusta varma, vaikka en mitään tietoa annakaan. Ellei hän ole, niin sitten hän ei ole se, miksi hänet olin uskonut.
Kun shrapnellitilaus alkoi tulla valmiiksi, täytyi Kallen ajatella työväen vähentämistä. Mistään ei konepaja saisi kuitenkaan sellaista määrää työtä, että voisi pitää kolminkertaisen miehistön. Ensi kertaa hän nyt oli määräämässä toisten toimeentulon kadottamisesta, ja se koski häneen kovasti. Hän oli mielestään tekemässä mitä suurinta vääryyttä näitä olentoja kohtaan, jotka olivat olleet auttamassa häntä varojen kokoamisessa. Tätä asiaa hän paljon ajatteli, ja se tuotti hänelle monta levotonta hetkeä. Miehet kyselivät jo, mitä aiotaan tehdä, kun tilaus loppuu, ja häntä hävetti vastata heille aivan suoraan.
Tähän aikaan Bergman tuli konepajaan juuri häntä tapaamaan. Erääseen maaseutukaupunkiin oli perustettava uusi konepaja ja sinne tarvittiin miehiä. Bergman tahtoi mielellään ottaa varmoja ja luotettavia. Hän tiesi Kallen kyvyn miehien valikoimisessa ja tuli nyt kysymään, kuinka suuressa määrässä tämä voisi luovuttaa omasta konepajastaan hänelle.
Tämä onnellinen sattuma tuli Kallelle niin äkkiä, että se löi hänet aivan lamaan. Hän istui siinä paikallaan, aivan kuin hänelle olisi tehty jotain pahaa tai sanottu loukkaavaa, aivan surkean ja saamattoman näköisenä.
Bergman tämän huomasi ja kysyi:
— Enhän vain ole millään tavoin tehnyt sopimatonta kysymystä? Se ei ollut tarkoitukseni.
— Voi, hyvä ihminen, sanoi Kalle, minähän olen niin perhanan onnellinen!