Päästyään insinöörin luo sanoi hän:
— Ämmä antoi pakit!
— Arvasin sen, vastasi insinööri. — Nyt on edessä kulku rukoushuoneisiin.
— Minne?
— Pankkeihin. Kaikkiin järjestään.
— On se kummallista, että kunnollisten ihmisten, joille työ on rakas kuin uskonto, täytyy rukoilla saadakseen hiukan luottoa.
— Se on maailman meno.
KAHDESTOISTA LUKU.
— Tässä ei itkut auta, vaan ainoastaan kannallaan pysyminen, sanoi Kalle, kun hän insinöörin seurassa tuli ensimäisestä suuresta pankista, jossa heille oli oltu kohteliaita, mutta sanottu, ettei ole tällaisina aikoina rahoja liikenemään uusiin yrityksiin.
— Mennään toiseen pankkiin.