Siellä luvattiin miettiä ja ilmoittaa viikon kuluttua.
— Se edes ennustaa jotain hyvää, sanoi Kalle.
— Ei ole sanottu, vastasi insinööri. — Tällaisella tavalla pääsee aina kaikkein vähimmällä. Kohteliaisuus on niin mukava ja helppo kieltämiskeino. Mutta toivokaamme parasta.
Muutaman päivän päästä ilmoitettiin siitä pankista, joka heitä ahdisti, että leski oli siirtänyt heille tuon sadantuhannen markan saatavansa, ja sekin sanottiin nyt irti.
— Puukko kurkkuun, sehän on yksinkertaisinta, se auttaa varmasti, sanoi insinööri.
— Että hän sentään kehtaa tuolla tavoin tehdä, naisihminen!
— Raha on aina rakas, ja hän on nyt hätääntynyt. Siltä taholta ovat siis kaikki toiveet menneet!
Viikko kului umpeen. He menivät yhdessä kuulemaan vastausta pankista, joka oli luvannut miettiä lainan myöntämistä. Vastaus oli kieltävä.
— Nyt on meiltä mennyt kymmenen päivää, sanoi Kalle. — Jälellä on vielä kaksikymmentä.
He menivät kolmanteen pankkiin. Sieltä luvattiin satatuhatta, mutta varmoja takuita vastaan. Molemmat miehet lupasivat ajatella asiaa.