— Yksi prosentti lisää! sanoi Kalle. — Konepaja tuottaa ainoastaan kaksi prosenttia pääomalle hyötyä meille; ellemme ota lukuun shrapnellien antamaa voittoa.
— Niin. Mutta me pelastamme ainakin kaiken sillä tavoin.
— Ja meidän hyödyksemme jää yksi ainoa prosentti jaettavaksi meidän kahden kesken! Meillähän on jokseenkin sama palkka kuin hyvällä työmiehellä.
— Niin kyllä, mutta konepaja on sittenkin meidän ja me voimme odottaa parempia aikoja.
Heidät kutsuttiin sisään.
— Olen neuvotellut toisten johtajien kanssa. Pankki suostuu ehdotukseenne.
Kalle hengähti syvään. Pelastua millä keinoin tahansa, kun vain pelastui, saada tehdä työtä omassa konepajassa, se kai sittenkin oli pääasia, vähät palkasta.
— Mutta sitten on pankilla yksi ehto?
— Mikä? kysyivät molemmat miehet.
— Se, että pankki saa asettaa toimitusjohtajan, jonka määräyksiä te olette velvolliset noudattamaan. Ja kaikki raha-asiat hoidetaan pankin kautta.