— Niin.
— Ei ole täällä.
— Missä hän on?
— Meni jonnekin tuonnepäin.
— Ette tiedä minne?
— En pitänyt silmällä.
Pojan rauhalliset vastaukset suututtivat Kallea. Tuossa oli juuri sellainen tavallinen suomalainen, joka hidastelee, ei mistään ota selkoa, ei pidä silmiään auki, on vain ja elää ja antaa toisten määrätä, jos aina mitään määrättävää onkaan. Jos hän tuollaisia olentoja tiellä tapaa, niin kauan kestää, ennenkuin hän saa tietoa siitä, mistä tahtoi.
Auto läksi liikkeelle. Tien oheen väistyi noin kahdentoistavuotias poika, otti lakkiräyskän päästään ja hurrasi. Kalle käski seisauttamaan. Äkkinäisen nykäyksen tehden jäi auto puhkuen paikalleen.
— Oletko nähnyt Alatalon Almaa? kysyi Kalle pojalta.
— Olen. Hän oli äsken vasikoita haassa juottamassa. Hän tuli sieltä juuri kun minä kuljin ohitse ja meni tuonne mäelle päin. Kai meni sulhastaan tapaamaan. Saatte kiinni, jos kiiruhdatte.