Vastauksen lyhyys ja tyhjentävä selvyys miellytti Kallea sinä hetkenä. Poika katsoi Kalleen ja kysyi:
— Oletteko sepän Kalle?
— Olen.
— Saanko tulla koneeseen roikkumaan?
— Saat.
Poika tarrautui koneen takaosaan, ja auto läksi liikkeelle. Tien mutkan takana näkyi yksinäinen nainen kävelevän. Valkoinen huivi oli laskettu kaulalle. Kalle tunsi heti hänet Almaksi.
— Seis, sanoi hän. Kone pysähtyi.
— Odottakaa tässä, kunnes palaan.
Hän hyppäsi autosta ja läksi juoksemaan. Kuullessaan jonkun tulevan takanaan väistyi Alma hiukan tien syrjään. Hän kääntyi vasta silloin, kun Kalle oli hänen kohdallaan.
— Se olen minä, sanoi Kalle. — Sain tänään kirjeesi. En ennättänyt junaan. Otin auton. Se on tuolla. Minun täytyi tavata sinut.