— Ei sinun tarvitse vastata, kyllä minä nyt tiedän. Olet sinä niin viisas, että tunnet erotuksen tuon miehen ja minun välillä. Minua sinä rakastat ja minulle sinä tulet.
— Mutta me olemme niin monella tavalla kaukana toisistamme. Sinulla on suuri tehdas…
— Joutavia. Huomenna minä voin olla yhtä köyhä kuin täältä lähtiessäni. Kaikki on nyt vaarassa. Mutta minä olen aivan varmasti tiennyt, että voin kaiken pelastaa, jos sinut saan. Jos sinä tietäisit, kuinka välttämätön sinä juuri nyt olet minulle!
Alma vapisi. Kalle otti hänet syliinsä ja suuteli häntä.
— Älä sano enää mitään, onhan kaikki taas hyvin, lausui hän hiljaa.
— Kalle, Kalle!
— Kas niin, pikku lapsi, sinä olet väsynyt, olet kärsinyt, ja minä olen siihen syypää. Mutta annetaan kaiken olla unohduksissa ja alotetaan alusta.
— Minä en ole sinua voinut unohtaa, ja senvuoksi etten voinut, että tiesin…
— Menit toiselle. Voi sinua, lapsi rassua!
— Vie minut täältä pois, Kalle! Minä tulen sinne, minne sinä tahdot.