— Niin täytyy, jos aikoo jotain saada aikaan! Hän läksi. He ajoivat
Alataloon. Isäntä oli kartanolla. Kalle meni suoraan hänen luokseen!
— Päivää, isäntä!
— Kas, Kallehan se on ja tulee oikein koneen selässä tänne. No, mitä kuuluu?
— Sitä, että Alman on päästävä vapaaksi nyt heti paikalla palveluksestaan.
— Mitä, häh?
— Hän menee minun kanssani naimisiin.
— Mutta näin kesken vuotta! Alma on hyvin hyvä palkollinen, oikein hyvä.
— Saatte sata markkaa. Pestatkaa uusi.
Isäntä katsoi silmäkulmiensa alta Kalleen.
— Alma on niin hyvä palkollinen, ei hänen arvonsa sillä ole korvattu.