Tämä kaikki tuntui hullunkuriselta oikuttelulta. Joko tuo nainen tahtoi antaa tai ei, mutta mitä hän keksi tuollaisia metkuja?
— Sanokaahan nyt, itsepäinen olento, että edes pyydätte niitä.
— No, minä pyydän sitten, sanoi Kalle vihaisesti.
— Herra jumala, mikä ääni! Mutta te sanoitte sittenkin sen.
Nyt Kallea jo nauratti. Konepaja oli pelastettu. Hän tarttui lesken käteen molemmin käsin ja lausui:
— Pyytää minä en osaa, mutta kiittää minä osaan. Ja sen teen koko sydämestäni!
Leski nyökkäsi hiljaa.
— Jos minulla olisi poika, niin tahtoisin, että hän olisi teidän kaltaisenne, noin itsepäinen, juuri noin itsepäinen!
Hän irroitti kätensä ja lausui:
— Mutta nyt on meidän saatava aamiaista, sillä sitten on mentävä pankkiin ja minun on päästävä kolmen junassa maalle kartanooni.