Leski parkaisi niin, että Kallen täytyi nipistää häntä käsivarresta saadakseen hänet vaikenemaan.
— Älkää tehkö skandaalia! kuiskasi hän. Leski kirjoitti paperit ja nosti rahat.
Kalle olisi tahtonut heti lähteä järjestämään asioita, mutta leski vaati häntä seuraamaan häntä kotiaan asti ja tiellä hän kulki mahdollisimman hitaasti. Kalle oli aivan kuin tulisilla hiilillä. Leski tahtoi häntä tulemaan sisään juomaan kahvia, mutta silloin Kalle jo vastusti jyrkästi.
— No, sitten toinen kerta! sanoi leski. Kalle otti auton ja läksi konepajaan.
— Minulla on rahat! huusi hän Miettiselle ja sitten hän ryntäsi insinöörin luo.
— Tässä on rahat, kaksisataatuhatta, ja leski on ottanut takaisin velkakirjansa!
Insinööri ei jaksanut nousta tuoliltaan, hän aivan vapisi. Kalle taputti häntä ystävällisesti olalle ja virkkoi:
— Kas niin, hyvä veli, ilo on ihmeellinen asia, minäkin tiedän sen!
Istu täällä rauhassa, minä menen järjestämään kaiken.
Hän otti konttorin kassasta kaikki rahat, otti Miettisen mukaansa, jotta tämä nostaisi juoksevalta tililtä sen, mikä siellä oli.
Hän maksoi pankkiin kaikki velat. Kun korotkin olivat suoritetut, niin oli konepajalla jälellä ainoastaan parikymmentä tuhatta.