Ja vaikka hän ei koskaan ollut kiihkeästi tohtinut hyväillä Almaa, niin tällä kertaa oli hänellä aivan mieletön halu tarttua tuohon sorjaan tyttöön, jonka pään kauneuden hän mielestään vasta nyt ensi kertaa oikein huomasi, nostaa hänet kepeästi aidan yli ja sulkea hänet lujasti syliinsä.
— Minä olen tullut sanomaan sinulle hyvästiä, lausui hän.
Alma ojensi hänelle kätensä.
— Onnea sitten matkalle ja onnistukoon kaikki, mitä tahdot.
— Kiitos.
Kalle pidätti tytön kättä omassaan.
— Ja sitten pyytäisin sinua odottamaan minua.
Kalle tunsi tytön käden värähdyksen omassaan.
— Kyllä minä tulen kerran takaisin.
— Kyllä minä odotan. He vaikenivat.