— Kirjoitat kai sitten minulle, miten käy? kysyi Alma.
— Kirjoitan varmasti.
Eivät he osanneet toisilleen mitään muuta enää sanoa.
— Minun täytyy palata työhön, sanoi Alma.
— Niin kai täytyykin.
Kalle olisi tahtonut pyytää, että Alma sinä iltana olisi tullut vielä häntä tapaamaan, mutta ei tohtinut sitä sanoa. Tuntui niin kummallisen oudolta hänen mielessään.
— Kai minä sitten menen, sanoi hän.
— Hyvästi vaan ja onnea matkalle.
He puristivat vielä toistensa kättä, ja Kalle läksi. Kun hän oli päässyt aitan taakse maantielle, kuuli hän jonkun juoksevan jälestään. Hän kääntyi. Alma riensi hänen luokseen. Hän seisahtui ja katsoi miestä suoraan silmiin.
— Kiitos siitä, että tulit ja sanoit sen.