Seppä nauroi ja vastasi:
— Pidä suusi kiinni, hävytön lurjus! Luuletko minun tässä aikovan koota rahoja, jotta saisit kaupungissa herroiksi elää?
— Joko lyön? sanoi Kalle vuorostaan nauraen.
— Lyö vaan, mutta takaisin tulee, vastasi ukko.
He ymmärsivät toisensa varsin hyvin leikinlaskusta, puristivat toistensa kättä, ja Kalle nousi junaan.
TOINEN LUKU.
Saavuttuaan Helsinkiin Kalle tunsi aivan huumaantuvansa. Kaikki oli uutta, hyörinä ja ihmisten tulinen kiire herätti hänessä terveen toiminnan iloa. Täällä oli hänellä varmasti paljon tehtävää, kun hänkin voimansa sai panna liikkeelle.
Aseman edessä hän katseli lukuisia ajoneuvoja ja nähtyään automobiilin hän itsekseen lausui:
— Kyllä minäkin jonkun vuoden päästä vielä tuollaisella, ja silloin aivan omalla koneellani, asemalle ajan, se on aivan varmaa!
Hän löysi erään huokean matkustajakodin, käveli pari päivää kaupunkia katselemassa ja ihailemassa sen komeutta. Hän osti kaupungin kartan ja tutki sen tarkoin, painaen päähänsä kaikkien katujen nimet. Kolmantena päivänä hän alkoi etsiä itselleen tointa.