— Aina ihmisellä syntejä on, kun alkaa niitä ajatella.
— Jos liikoja niitä ajattelee, niin taitaa tulla halu syntiin.
— Voi, voi, nuori mies, kyllä niitä tulee tehdyksi aivan huomaamattaankin. Oletteko te koskaan tunnustanut syntejänne?
— Minäkö? Kelle?
— Jumalalle ja hänen sijassaan jollekin hänen apulaiselleen.
— En ole tullut tuota ajatelleeksikaan.
— Te ette tiedä, mikä palsami sellainen tunnustus on.
Ja nyt kauppias pakotti Kallen kanssansa rukoilemaan. Kallea tämä nauratti, mutta kun hän ei siinä huomannut mitään pahaa, suostui hän siihen. Kauppias meni polvilleen keskellä kauppahuoneensa lattiaa, laski kätensä erään avaamattoman tulitikkulaatikon päälle ja alkoi hartaasti rukoilla, että Herra valaisisi tämän nuoren miehen mielen. Ja kun rukous oli päättynyt, lausui hän:
— Ja nyt tunnustakaa minulle kaikki syntinne.
— Teillekö? kysyi Kalle aivan ihmeissään.