Kun insinööri oli mennyt ja Kalle valmistautui jälleen työhönsä, sanoi hän itsekseen:
— Kyllä minä kuolleen esineen painon osaan määrätä tarkkaan, mutta enköhän määrää elävässäkin oikein, jos sanon, että tuo mies on aivan täysipainoinen. Ja sellainen olen minäkin, niin totta kuin elän. Perhanan itserakkaus!
Hän pani koneen käyntiin. Hän osasi nyt sitä käyttää mielensä mukaan, ja hän lauloi työssään.
VIIDES LUKU.
Saadessaan jälleen käsitellä koneita tunsi Kalle itsensä hyvin onnelliseksi, ja tätä tunnetta kesti pitkät ajat. Insinööri Salo piti häntä silmällä ja hankki hänelle piankin tuntuvan palkanlisäyksen. Tämä jossain määrin herätti hänen työtovereissaan kateutta, mutta rehellisimmät tunnustivat kyllä suoraan, että Kalle erinomaisen nopeutensa ja täsmällisyytensä vuoksi oli ansainnut työnsä mukaisen palkan.
Toukokuun lopulla hän pääsi alemmaksi työnjohtajaksi erääseen osastoon. Alussa tämä nuoren miehen asema herätti suoranaista vihaa häntä kohtaan, sillä kaikki pelkäsivät hänen asettavan samat vaatimukset toisille työn suhteen, kuin mitkä hänellä itselläänkin oli. Alkuaikoina ei huomattu kuitenkaan mitään tämänsuuntaista piirrettä hänessä. Hän vaihtoi miehiä eri töihin kyllä, mutta jokainen oli tyytyväinen siihen, sillä Kallen terävä silmä ja ihmisten käytännöllisten lahjojen punnitsemiskyky sai hänet näkemään, millä työalalla kukin saattoi tuottaa eniten.
Palkkansa ylenemisen johdosta hän oli saanut tilaisuuden vuokrata itselleen yksityisen huoneen, jossa hän viihtyi erinomaisen hyvin. Oleskellessaan konepajassa suuren ihmisjoukon kanssa tunsi hän aivan vastustamatonta halua olla yksinään. Näinä hetkinä, joina hän mietti koneita ja niiden käyttämistä, tuli hän tehneeksi huomioita, mitkä hän sitten omalla paikallaan toteutti.
— Jokaisella ihmisellä on nyt kerta kaikkiaan vain muutamia määrättyjä ominaisuuksia. Niitä hänen on käytettävä. Minä olen mieltynyt koneisiin, siis minun on oltava niiden parissa. Minä olisin huono puutarhuri. Mutta koneittenkin hoitamisessa on katsottava kunkin luontaisia ominaisuuksia. Muutamat vaativat käyttäjältään suurta kätevyyttä. Sen täytyy olla ihmisessä jo luonnostaan, sillä jos hänen täytyy siihen pakottaa itsensä, niin tehdastyö lamauttaa hänen henkiset ominaisuutensa. Toisissa vaaditaan mitä suurinta tarkkuutta, sekin on luontainen ominaisuus. Minä itse olen huolellinen, mutta en tarkka. Minun täytyy saada kaikki pian valmiiksi, sillä se on minun veressäni. Itse en kelpaisi siihen paikkaan, mihin pajassa voin panna toisen. Ellen saa tehdä sellaista työtä, joka mieluisessani ajassa valmistuu, niin tulen kärsimättömäksi, ja silloin työ on rangaistus.
Ja hän tuli piankin huomaamaan tuon meidän maassamme aivan yleisen vian kaikilla työaloilla, että ei pyritä saavuttamaan kylliksi suurta ammattitaitoa. Jokainen konepajan mies uskoi olevansa kykenevä melkein mihin työhön tahansa siellä, kun hän vain työtavan ymmärsi ja koneen käyttämisen. Mutta juuri tässä oli erhetys.
— Älykäs mies onnistuu epäilemättä monellakin alalla, mutta ainoastaan muutamilla aloilla hän on täydellisesti kotonaan. Minä rakastan koneita, mutta jos minun pitäisi olla kelloseppä ja sitten kumarassa hypistellä noita pieniä rattaita, niin tulisin hulluksi. Minä en rakasta pientä naksutusta, kaikessa täytyy olla voimaa.