Ruoka maistui tavattoman hyvältä. Hänen mielestään ei se ollut niin hyvältä maistunutkaan sen jälkeen, kun hän sorvikoneen korjattuaan oli poikennut ruokalaan.
Hänen palattuaan konttoriin ei edellisestä asiasta enää puhuttu mitään. Se oli jo ohitse. Bergman vain sanoi:
— Piirustukset tein minä valmiiksi, sillä ne innostuttivat minua.
Tulkaa malliosastoon.
Kalle ei koskaan ollut vielä käynyt siinä osastossa, missä puusepät valmistivat ne mallit, joiden mukaan valettiin muotit. Täällä annettiin työnjohtajalle piirustukset. Vanha mestari katseli piirustuksia ja sanoi:
— Se on hyvä juttu, oikein hyvä juttu. Insinööri on kai tämän keksinyt?
— En, vaan hän, sanoi Bergman viitaten Kalleen.
— Se on hyvä juttu, sanoi mestari katsoen Kalleen silmälasiensa yli. — Oikein hyvä juttu. Yksinkertainen ja helppo. Tulee huokeaksi ja on käytännöllinen. Vai eikö olekin, insinööri?
— On. Se säästää hyvin paljon voimaa. Vähemmällä voiman kulutuksella saadaan suurempi nostokyky.
— Aivan niin minäkin ajattelin.
Bergman läksi, ja mestari nosti lakkiaan hänelle. Ja tuntui Kallesta hauskalta, kun mestari hänellekin nosti.