Eräänä päivänä insinööri Salo kutsutti Kallen asuntoonsa. Hän tahtoi rauhassa keskustella, niinkuin hän sanoi.
— Konepaja on tuomittu menemään perikatoon, sanoi hän. — Minä tunnen liikkeen ja voin sen teille vakuuttaa. Nykyisessä muodossaan se ei menesty.
— Siis toisessa se voisi?
— Juuri niin, ja siitä olen tahtonut teidän kanssanne puhella. Minä olen aikonut ottaa teidän kanssanne koko konepajan huostaani.
Kalle hätkähti.
— Minunko kanssani? Mutta eihän minulla ole rahaa. Sitä kai siihen tarvitaan?
— Rahaa voi saada. Teidät minä tarvitsen. Teidän päänne on kylliksi suuri pääoma, jolle voi rakentaa. Tätä minä olen pitänyt koko ajan silmällä, aivan siitä hetkestä alkaen, jolloin otin teidät konttorin puolelle. Katsokaahan, minä tulin neljä vuotta sitten tähän konepajaan. Sen entinen toimitusjohtaja oli tehnyt kavalluksia, ja osakkeet olivat tuskin paperin hinnassa. Minä olen nostanut niiden arvoa ja olisin varmasti voinut saada kaikki vuosien kuluessa kuntoon, ellei olisi tullut kireätä raha-aikaa. Siinä muodossa kuin kaikki nyt on, ei se voi jatkua. Osakkeenomistajat, jotka johtokuntansa kautta tahtovat määrätä, ja kuinka he määräävät, sen kai minä tiedän kokemuksesta, tahtoisivat nyt mielellään päästä koko hommasta, jos saavat kohtuullisen hinnan osakkeilleen. Jos he saavat viisikolmatta prosenttia nimellisarvosta, ovat he tyytyväisiä, sillä tätä menoa jatkuen eivät he vuoden päästä usko saavansa enää mitään.
— Mutta millä ostaa nuo osakkeet? Onko teillä siihen rahat?
— Ei, mutta minä voin ne hankkia. Pankki, jolle konepaja on paljon velkaa, on halukas kyllä myöntämään sen verran lisää lainaa, että tämä yritys voi onnistua. Pankki laskee nimittäin näin: Jos nyt kaikki menee vararikkoon, niin konepaja jää pankin huostaan, ja se ei sitä voi käyttää itselleen edullisesti. Se antaa siis hiukan luottoa lisää, pelastuakseen toiseen aikaan, jolloin sille voidaan summa suorittaa. Ja minä olen varma siitä, että jos laskemme yhteen osakkeiden arvon, konepajan kiinnitykset, niin saamme kaiken summalla, joka on pienempi kuin sen arvo todellisuudessa. Kauppa on siis edullinen.
— Mutta ellei se kannata näin, niin kuinka hemmetissä se silloin meidän hallussamme kannattaisi?