— Tekemällä ensin puhdasta koko tehtaassa. Te valikoitte miehet, sillä sen te osaatte tehdä erinomaisesti, sen tiedän. Te voitte asettaa kunkin oikealle paikalleen, aivan kuin koneen osat, jotta ne toimivat mallikelpoisesti. Minä hoidan liikepuolen ja piirtäjien avulla piirustukset. Hankimme hyvän taloudenhoitajan, ja kaikki on selvää. Me voimme, ollen omia herrojamme, tehdä joka hetki sellaisia muutoksia konepajassa, jotka eivät nykyisen johtokunnan siipien suojassa ole mahdollisia. Siinä on jokaisen liikkeen onnistumisen salaisuus. Ja sitten on tärkeää saada tilauksia. Ja ne me saamme. Minulla on jo muuan suuri tilaus puoliksi tiedossa Venäjän valtiolta. Se tuottaa meille ainakin sen voiton, jonka tarvitsemme ensimäisenä vuotena velkojemme kuoletukseen, katsottuna nimittäin siten, että viidessä vuodessa koettaisimme päästä vapaiksi.
— Mutta eikö tämä ole varkautta?
— Mikä?
— Se, että teillä on tilaus tiedossa, mutta ette sano sitä johtokunnalle ja siis pelasta konepajaa.
— Ennenkuin tilaus tulee, kuluu aikaa, ja sitä ei johtokunta uskalla odottaa. Johtokunnan jäsenten nimet ovat jo niin suurissa vekseleissä, että heidän omaisuutensa ei-missään määrin vastaa kaikkea. He eivät suostu panemaan nimeään enää mihinkään. Minä tunnen heidät siksi hyvin. Vaikka kuinka vakuuttaisin, että vuoden päästä on kaikki hyvin, niin he eivät usko. He tahtovat saada nimensä papereista vapaiksi ja, jos mahdollista, osan osakkeittensa hinnasta. Ja he ovat silloin kiitollisia. Ennenkuin konepaja meni huonoon kuntoon, siis edeltäjäni aikana, maksettiin osakkaille hyvä vuosivoitto. Tämä saatiin aikaan peittelevän kirjanpidon avulla. Se on niin suomalaista, se sellainen! He eivät oikeastaan siis kadota paljoakaan todellisuudessa. Liike on hyvä, minä olen siitä aivan varma, ja se voi olla loistavakin.
— Mutta jos näin on ollut asian laita, niin miksi insinööri ei ole tätä aikaisemmin ajatellut?
— Minulla ei ollut silloin teitä.
— Minuako?
— Niin, juuri teitä. Konepaja oli aivan kuin kone, josta puuttui sen tärkein osa. Nyt se minulla on teissä.
— Mutta jos minä katkean?