— Liian hidas ja aina hymyilevä ja puhuu liian paljon. Hänhän on jo täältä erotettukin.
— Minä tahdon hänet kuitenkin saada tänne. Hän minulle antoi sen neuvon, jonka mukaan nyt olen täällä. Minun täytyy kuitata se palvelus.
— Se syy riittää. Saat tehdä niinkuin itse tahdot. Mutta muun konttorihenkilökunnan valikoin minä.
Konepaja oli viime aikoina käynyt vain puolella voimalla. Kaksi viikkoa aiottiin tällä tapaa jatkaa, kunnes koneet ja raaka-aineet olivat saapuneet ja voitiin ryhtyä täydellä voimalla shrapnellien valmistukseen. Pieniä tilauksia tuli, monet tuon lesken hommaamia. Kalle niitä kiroili, sillä niistä ei tullut juuri mitään hyötyä.
— Hänen tuttavansa voivat hankkia meille suuria tilauksia, sanoi Salo. — Hän on saanut puristetuksi heiltä meille muutamia töitä, ne täytyy meidän toimittaa heille aivan ensiluokkaisessa kunnossa, vaikka emme voittaisi penniäkään. Ne tuottavat toisella tavalla meille, siitä olen varma. Pieni tilaus on meille aina vaarallisin, sillä sen tekijä on henkilö, joka pitää sitä kovin tärkeänä; hän joutuu siitä puhumaan ja on elävänä reklaamina. Ei mikään maailmassa vastusta naisten suun kautta käypää ylistystä.
Kalle oli ottanut selkoa shrapnellien valmistuksesta. Ne eivät olleet kovin merkillisiä. Se keksintö, jonka avulla räjähdys saatiin aikaan, oli valtion salaisuus, shrapnellit siis lähetettiin ilman tätä viimeistä osaa. Tarkastajana tuli toimimaan muuan valtion lähettämä kapteeni. Levottomana odotti Kalle koneitten saapumista. Ne tulivat paria päivää ennen kuin oli odotettu, ja montööri seurasi pannakseen ne kokoon. Kalle käytti jokaista konetta moneen kertaan itse, kunnes oli niiden toiminnasta aivan selvillä. Raaka-aineet tulivat perille, osa liian myöhään, mutta insinööri oli tämän tietäen asettanut määräpäivän viittä päivää aikaisemmaksi. Konttoripäällikkö Jaakkola, tuo insinöörin sukulainen, saapui, oli hyvin toimelias ja hyvin ystävällinen. Kalle tunsi häntä kohtaan vastenmielisyyttä. Hän ei pannut sille mitään suurta painoa, sillä insinöörinhän tehtävä oli pitää huolta kaikesta, mikä oli konttorin puolella, hänen hoidettavanaan oli konepaja.
Hän alkoi heti järjestää miehiä eri ryhmiin ja tiedusteli uusia, koska kolme vuoroa tarvittiin. Pyrkijöitä oli paljon. Kalle ei ottanut ketään työhön, ennenkuin oli koetellut miestä koneitten ääressä. Ei hän milloinkaan ollut niin iloinnut tuosta kyvystään punnita miehen työkykyä kuin juuri nyt. Heti kun mies tarttui koneeseen, saattoi hän nähdä, oliko hänellä kyky liittyä aivan kuin osana koneeseen. Jokainen mies joutui vähintään kolmen koneen kanssa tekemisiin, jotta hänen työkykynsä täydellisesti tuli joka tavoin selväksi Kallelle. Hän jakoi miehet kolmeen suureen ryhmään, nopeat, täsmälliset ja tarkat, voidakseen sitten antaa kullekin sen työn, mikä hänelle sopi.
Marraskuun viimeisenä päivänä oli kaikki valmiina ja työt alotettiin kolmella kahdeksan tunnin vuorolla. Miehet olivat tyytyväisiä lyhyeen työpäivään, mutta eivät tienneet, että Kalle oli valmis tänä aikana puristamaan heistä viimeisenkin voiman. Mikko oli myöskin saapunut, ja Kalle oli ottanut hänet asumaan omaan huoneeseensa. Hän ei näet ollut joutanut hankkimaan itselleen uutta asuntoa, vaan pysyi tuossa entisessään.
Ensimäisen vuorokauden Kalle valvoi aivan kokonaan yhteen menoon. Hän pani työt alkuun insinöörin ollessa apuna. Kaikki ensimäisen vuoron shrapnellit tulivat kelpaamattomia, milloin mistäkin syystä. Toisen vuoron tuotteista oli jo puolet kunnollisia, ja viimeinen toimi jo virheettömästi. Kalle meni levolle. Kun hän viisi tuntia nukuttuaan palasi, järjesti hän töitä pikkuisia yksityiskohtia myöten. Seuraavana vuorokautena tuli kolmesataa valmiiksi, otaksuttavasti kaikki kelvollisia.
Kalle siirteli miehiä uusiin paikkoihin. Niiden joukkoon, joiden oli valmistettava shrapnellien ohut teräskehys, pani hän nopeasti toimivia miehiä. Koneet toimivat moitteettomasti, nopeus oli siinä pääasia. Shrapnellin päähän tulevan hatun tapaisen liitteen kiertoruuvien valmistajiksi hän otti kaikkein tarkimmat miehet. Ne olivat melkein kaikki yli keski-iän olevia miehiä. Suurta päänvaivaa tuotti Kallelle, mistä hän saisi sopivan miehen, joka täyttäisi metallihylsyt kuulilla ja sillä massalla, joka tarvittiin niiden liittämiseen. Hän päätti siihen ottaa Mikon. Hän opetti veljeään, ja tätä tehdessä oli joukko sillä hetkellä joutilaita työmiehiä tullut katsomaan sitä. Kun erikokoiset kuulat pudoteltiin hylsyyn, kuuli hän erään miehen hyväntuulisena nauravan. Tämä oli muuan vähäjärkinen olento, joka oli konepajassa ollut jo aikaisemmin ja jota Kalle säälistä ei voinut panna pois, vaikka hän ei juuri mitään osannutkaan. Kalle huomasi, että mies piti tätä leikkinä. Hän pani vähäjärkisen työhön. Mies teki sen suurella ilolla. Oikea mies oli oikeassa paikassa! Mikon hän asetti viereen tarkastamaan. He ennättivät kyllä yhden vuoron aikana täyttää ne shrapnellit, jotka päivän kuluessa toistaiseksi saatiin valmiiksi.