Kymmenen päivän päästä oli tuotanto saatu nousemaan kuuteensataan vuorokaudessa. Kalle tuli kärsimättömäksi. Hän ei enää ollut kotonaan nukkumassa, vaan valmistutti itselleen vuoteen tehtaan puolelle. Hän ei kolmeen vuorokauteen riisunut laisinkaan yltään, nukkuen aina pari tuntia otteeseen. Sitten hän kävi saunassa ja oli taas täysissä voimissa. Tuotanto nousi kahdeksaansataan. Mutta siitä se ei kohonnut, vaikka Kalle kuinka olisi koettanut lisätä voimaa. Hän olisi tarvinnut uusia koneita. Niitä ei mitenkään keskellä talvea voinut saada ulkomailta.
Eräänä päivänä särkyivät valumuotit kuuteen kertaan. Kalle raivosi. Hän tutki muottiaineen kokoonpanon, kyseli ja tiedusteli tarkoin miehiltä, jotka ennen olivat tätä tointa hoitaneet, antoi heidän selittää omalla hitaalla tavallaan ja monisanaisesti kaiken. Hän ei katkaissut heitä kertaakaan. Hän ajatteli. Hän löysi uuden tavan aineiden yhdistämiseen, joka teki muotit aivan lujiksi.
Eräs kone meni rikki. Hän kulutti kymmenen tuntia sen kuntoonpanemiseen. Se oli entistään lujempi sen jälkeen. Hän teki siinä muutamia lisäyksiä ja parannuksia, sen tuotantokyky nousi.
Terässorvarien joukossa ei ollut ketään aivan erinomaista. Työ tuli monasti huonoa. Metallia oli heitettävä pois. Kalle oli kuullut parin miehen puhuvan innokkaasti luistelemisesta. Hän pani toisen heistä kokeeksi koneen ääreen. Mies suoritti tehtävänsä mallikelpoisesti. Teräslastu oli aivan tasainen ja yhtämittainen ja jälki aivan sileää.
Kalle otti irti viimeisetkin voimat miehistä järjestämällä heidän työtään monella tavalla. Ennen joulua päästiin tuhanteen shrapnelliin vuorokaudessa.
Pieni konepaja tuotti nyt sen, minkä suuri olisi tuottanut monine koneineen. Kalle oli tyytyväinen.
Juuri silloin ilmoitti leski puhelimella, että hän lähettää konepajaan priimus-keittiönsä korjattavaksi. Kalle vimmastui. Niinkuin hänellä juuri nyt olisi ollut aikaa ottaa sellaisia vastaan. Leski vaati, että siihen oli tehtävä jokin uusi polttolaite, jotta sen lämpömäärä lisääntyisi. Kalle sulki puhelimen.
Kun lesken palvelijatar vähän ajan päästä toi keittiön ja nimenomaan tahtoi antaa sen yksinomaan Kallelle, tämä sieppasi sen kiukuissaan naisen kädestä ja aikoi heittää nurkkaan. Samassa hänelle selvisi se, mitä leski tahtoi! Hän sovitti entisen polttolaitteensa pienemmässä muodossa siihen.
Hän meni itse tekemään sen. Tuntui aivan levolta saada jälleen nakutella ja puuhata aivan kuin tavallinen työmies.
Insinöörin kanssa hän ei joutanut koskaan montakaan sanaa haastamaan. Tämä hoiti konttorinpuolta ja meni aina niiksi tunneiksi, joina Kalle nukkui, konepajaan valvomaan töitä.