— Ettekö te kukaan laisinkaan ajattele! sanoi Kirsti kiivaasti. — Kun Antti tuli maantielle ja näki maassa miehen, niin hän koetti tutkia, oliko siinä vielä henkeä, ja sai silloin — verta käsiinsä. Kun hän sitten vei lyhdyn ja pistolin talliin, niin tietysti tulivat nekin verisiksi. Eikä tämäkään vielä ole ainoa selitys. Kuka toi tallista lyhdyn? Poliisi Salo. Mitä hän oli sitä ennen tehnyt? Kantanut ruumista ja etsinyt sen taskuista lompakkoa. Kuka toi pistolin? Tuo Mattilan Kalle. Ja hän oli juuri vähää ennen myös kantanut ruumista. Veri on vallan hyvin voinut tulla heidän käsistään niihin. Minä olen ihan varma siitä, että murhan on tehnyt joku, jota me emme vielä tiedä. Nimismies on typerä, joka uskoo, että Antti on syyllinen, uskoo sen vuoksi, että tuo hullu ei puolusta itseään eikä puhu suutaan puhtaaksi.
Vähään aikaan ei voinut erottaa mitään, sillä kaikki puhuivat samalla kertaa. Viimein sai Mattilan emäntä sananvuoron ja ryhtyi kiivaasti jälleen puhumaan. Hän oli saanut päähänsä sen, että Kirsti oli tavalla tai toisella kaikkeen syypää, eikä senvuoksi tahtonut siitä millään luopua.
— Minä olen antanut sinun puhua asiasi omalta kannaltasi, sanoi hän.
— Mutta älä luule, että me olemme niin tyhmiä, ettemme mitään ymmärrä.
Minä olen itse kuullut viime keväänä, miten sinä sanoit, että Peltolan
Matti on niin huono mies, että sen ei tarvitsisi laisinkaan elää.
— Se on ollut jo kauan minun ajatukseni, sanoi Kirsti. — Mitä se sitten todistaisi?
— Kai sinä, onneton, ymmärrät, että tällainen uhkaus viittaa siihen, että sinä sittenkin olet sen tehnyt. Emme me ole täällä niin tyhmiä, jotta emme osaisi lukea sinun ajatuksiasi. Sinä olet tässä selitellyt ja selitellyt kaikenlaista. Mutta kun me panemme sen kaiken yhteen, niin tullaan hiukan toiseen tulokseen. Sinä olet ainoa, joka olet nähnyt Antin tulevan tallista. Sinä voit selittää ajan ihan niin kun mielesi tekee, mutta meidän ei tarvitse sitä juuri sillä tavalla uskoa. Sinä sen Matin ammuit, ja Antti ottaa syyn niskaansa, ja kun hän pääsee vankilasta, niin menette kauniisti naimisiin. Sanot, mitä sanot, mutta näin asian laita on! Ihan jokainen kohta sopii siihen.
Kalle esti Kirstiä vastaamasta sanoen:
— Meillä on vielä jäljellä se tuntematon, jota Antti tahtoo puolustaa.
Kuka on tuo tuntematon?
— Niin, sano, jos sen tiedät, sanoi Mattilan emäntä pilkallisesti.
Suutari Berg astui toisten takaa esiin ja sanoi:
— Minä sanoin jo nimismiehelle, että minä kuulin heti laukauksen jälkeen auton äänen. Hän ei sitä usko, mutta minä olen tullut siitä yhä varmemmaksi. Murhaaja on voinut tulla autolla, ja Antti on hänet nähnyt ja sitten päättänyt suojata häntä ottaen syyn niskaansa. Ja kun asiaa tutkitaan, niin kyllä tuo syyllinen vielä tulee päivänvaloon, siitä minä olen ihan varma.