— Anna! Älä hölötä! Se tyttö on ollut sellainen lammas, että ei ole tähän asti tietänyt edes vielä, kelle menisi, kelle ei. On totellut isäänsä ja äitiään.
— Eikö niitä sitten pidä totella? sanoi Kalle leikillisesti.
— Pitää katsoa, millainen isä ja äiti on, vastasi emäntä. — Jeesus ajoi pois kauppiaat isänsä temppelistä. Ja Annan isä ei ole mitään muuta kuin kauppias.
He tulivat vanhan emännän kotiin, ja tämä muutti ensiksi lokaisten kenkiensä sijaan toiset. Tätä tehdessään hän sanoi Kallelle:
— Minä olen tänä iltana pelännyt, että sekaantuessani tähän asiaan likaan sieluni. Mutta minä olen siellä tallin ylisillä rukoillut Jumalaa valaisemaan minua ja heikkoa järkeäni. Ja kun minä sen olin tehnyt, niin tiesin, että hän käskee minua viimeiseen asti taistelemaan tässä asiassa. Hän on opettava minut näkemään asiat oikeassa valossaan ja hän on johdattava minut sinne, missä hänen armonsa kirkkaasti valaisee kaiken.
Kun hän oli saanut toiset jalkineet nyörätyiksi, niin hän astui ensin lujasti niillä muutaman askelen saadakseen ne asumaan oikealla tavalla jalassaan, ja sanoi sitten Kallelle:
— Ja nyt me puhumme Annan kanssa.
Hän meni keittiöön, missä Anna oli askareissaan, ja palasi hänen kanssaan saliin.
— Istuhan nyt, lapsi, minä tahdon kysellä sinulta muutamia asioita, sanoi vanha emäntä. — Kävikö veljesi Erkki kodissaan sinä päivänä, jona Matti ammuttiin?
— Kävi kyllä, vastasi Anna. — Mistä te sen tiedätte?