— Kun talosta soitettiin nimismiehelle, niin ei tiedetty, milloin nimismies tulee kotia. Enhän minä voinut jättää ruumista maantielle.
— Hätiköimällä on monta kertaa hävitetty tärkeät rikoksen jäljet, lausui nimismies.
— Mennään sisään, sanoi isäntä, — niin saamme siellä asiaa pohtia.
— Minä olen kieltänyt ketään niistä, jotka olivat maantiellä, poistumasta talosta, sanoi Salo. — He odottavat nimismiehen kuulustelua. Minä en ole tehnyt heille mitään kysymyksiä.
Nimismies riisui eteisessä päällystakkinsa ja meni isännän seurassa saliin, missä tervehti emäntää.
— Taloa on kohdannut suuri onnettomuus, sanoi nimismies puristaen emännän kättä. — Otan osaa suruun. Vaikka me emme voikaan henkiin herättää vainajaa, niin lupaan tehdä parhaani saadakseni syyllisen rangaistukseen. Ikävä asia, ikävä asia! Tapaus on tietysti koskenut kovasti Anna-neitiin.
— Hän makaa tuolla sisällä vuoteellaan, sanoi emäntä. — Kun hän sai minulta kuulla asian, niin luulin hänen pyörtyvän siihen paikkaan. Niin kovasti se häneen koski. Hän meni vuoteeseensa ja tahtoo olla yksin.
— Minä pyydän emäntää viemään hänelle sydämellisimmät terveiseni, sanoi nimismies. — Minä tunnen todella suurta osanottoa hänen kohtaloonsa.
— Kiitos, kiitos, sanoi emäntä.
Nimismies meni salin pöydän ääreen istumaan ja sanoi: